Miksi kirjoittaisin asiantuntijablogia?

Onko asiantuntijablogin pitämisestä hyötyä kirjoittajalleen? Miksi ihmiset ylipäänsä kirjoittavat ja lukevat blogeja?

Kehity paremmaksi asiantuntijaksi blogin avulla. Blogissa voit kertoa alasi uusimmista tutkimuksista tai halutessasi myös omista tekemistäsi työjutuista. Alan ajankohtaisten uutisten ja tutkimusten seuraaminen ja niistä kirjoittaminen auttaa sinua pysymään ajan tasalla, mitä alallasi tapahtuu. Kirjoittaminen myös auttaa jäsentämään asioita ja samalla opit ymmärtämään paremmin kirjoittamiasi aiheita.

Rakenna itsestäsi henkilöbrändi blogin avulla. Jos haluat rakentaa itsestäsi henkilöbrändiä, kirjoittamasi oman alan tietoiskut auttavat siinä, koska ne tekevät asiantuntijuudestasi näkyvää. Tällöin blogi toimii brändisi tukikohtana, jonne ohjaat liikenteen muista sovelluksista (Lindedin, Twitter, Facebook). Henkilöbrändäyksen avulla on mahdollista johtaa omaa urakehitystään.

Opi uusia näkökulmia blogisi lukijoilta. Blogin avulla sinun on mahdollista tutustua myös lukijoiden näkökulmiin. He saattavat olla muita oman alasi asiantuntijoita tai noviiseja, jotka eivät vielä tiedä asiasta paljonkaan, mutta ovat opettelemassa sitä blogisi avulla. Lukijoilta voit saada hyödyllisiä vinkkejä ja päästä omassa ajattelussasi eteenpäin. Lukijoita saat, kun blogissasi on sisältöä aiheesta, joka kiinnostaa muitakin kuin sinua itseäsi ja kun muut ovat tulleet tietoisiksi blogisi olemassaolosta.

Tutustu muihin saman alan asiantuntijabloggaajiin. Bloggaamalla ja lukemalla muiden samasta alasta kirjoittavien blogeja sinun on mahdollista verkostoitua oman alasi asiantuntijoiden kanssa. Jakamalla avoimesti oma tietämyksesi muiden kanssa, muut jakavat vastavuoroisesti sitä sinun kanssasi.

Luo yhteisöllisyyttä blogisi avulla. Mielenkiintoinen blogi voi saada ympärilleen vituaaliyhteisön. Tutut lukijat palaavat lukemaan uusimpia postauksiasi. Muista kirjoittaa säännöllisesti ja pyri saamaan blogiisi keskustelua kommenttikenttään. Seuraa, mitkä tekstit saivat ihmiset tulemaan blogiisi. Kirjoita enemmän niistä aiheista ja sillä tyylillä, mikä saa kävijät kiinnostumaan blogistasi.

Nauti vapaudestasi kirjoittaa blogia. Kukaan ei määrää, mistä aiheesta sinun pitäisi kirjoittaa tai minkälainen tekstin pitäisi olla. Voit jopa kirjoittaa nimimerkillä, jos henkilöbrändin rakentaminen ei ole sinun juttusi.

Mainokset

Kuvan voima

Kuvan tehtävänä on herättää lukijan mielenkiinto, pysäyttää ja herättää tunteita, jollain tavalla koskettaa katsojaa. Kuva rytmittää tekstiä, tekee siitä keveämmän tai raskaamman, ilmavamman tai tunnelmaltaan tiiviimmän, tarkoituksesta riippuen. Kuva täydentää tai antaa lisätietoa varsinaisesta tekstin aiheesta. Toisinaan kuva on tarina itse.

Kontekstistaan irrotettu kuva voi myös valehdella. Kuvan voima perustuu siihen, että lähtökohtaisesti uskomme sen, mitä näemme omin silmin. Tekstin lukutaidon lisäksi sanotaankin, että meillä tulisi olla visuaalista lukutaitoa, meidän tulisi osata lukea kuvia.

Paras tapa hankkia kuvia omiin blogitarpeisiin, on ottaa niitä itse. Kuvat ovat taatusti ainutlaatuisia ja ajankohtaisia, eikä tarvitse liikaa miettiä kuvien tekijänoikeuksia. Nykyään kuvausvälineet ovat kaikkien ulottuvilla. Kuvaaminen on helppoa, suhteellisen halpaa ja hauskaa. Kännykkäkamerallakin voi saada kelpo kuvia. Valokuvauksen opetusta on tarjolla kansanopistoissa tai oppia voi hakea lukuisista valokuvausoppaista. Kuvaamaan oppii kuvaamalla.

Omista tekijänoikeuksistaan kannattaa pitää kiinni. Yksinkertaisin tapa on merkitä kuvat omalla nimellä tai nimimerkillä. Kuvien luvattoman käytön voi kieltää tai voi ilmoittaa, että kuvia saa lainata kunhan lähde mainitaan. On hyvä tiedostaa, että kuvan luvatonta lainaamista verkosta on kuitenkin käytännössä vaikea kokonaan estää tai valvoa. Täydellinen kuvien suojaus on miltei mahdotonta.

Perehdy ennen kuvaamista kuvien julkaisuoikeuksiin. Valokuvaajalla on oikeus kuvata julkisilla paikoilla, mutta ihan millaisia kuvia tahansa et voi julkaista omilla sivuillasi. Kuvat eivät saa loukata kuvauskohteen yksityisyyttä tai kunniaa. Esimerkiksi henkilön etnistä alkuperää tai seksuaalista suuntautuneisuutta ei saa tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Hyvä eettinen sääntö on, ettei kuvaa henkilöitä, jotka eivät halua tulla kuvatuiksi. Vaikka lupaa ei aina tarvitse kysyä, on sitä usein kohteliasta kysyä – ennen kuvaushetkeä tai välittömästi sen jälkeen. Erityisen tarkka kannattaa olla kuvatessaan lapsia ja kun käyttää kuvia markkinointitarkoituksiin. Perehdy aiheeseen, mutta älä kompastu liialliseen ylivarovaisuuteen. Järjen käyttö on sallittua. Hyviä ohjeita löytyy mm. journalistiliiton sivuilta sekä valokuvaajaksi.fi -sivustolta.

Suomalainen kuvajournalismi on maltillista. Ihmisiä ei ehdoin tahdoin pyritä järkyttämään kuvilla. On hyvä muistaa, että verkossa surffaavat myös lapset. Vastuullinen kuvankäyttäjä miettii millaista maailmankuvaa hän haluaa kuvillaan edistää.

 

Artikkelin kuva: Hanna-Kaisa Siimes

 

Olipa kerran… tarinallisuus

Lappi

Pallastunturin huippu siintää sinisessä valossa kutsuvasti vuonna 1959. Kun se on saavutettu, vaellusreitti yli tuntureiden laskeutuu alas kuruun kuin antaakseen kulkijalle hetken hengähdyksen ennen uuden henkeä salpaavan maiseman kohtaamista. Retkeilijöiden on ehdittävä huipulle tunnin sisällä, jotta he ehtisivät palata ennen iltaa takaisin tuvalle.

Nämä etelänmiehet ovat vaeltaneet Lapissa joka vuosi ainakin vuosikymmenen ajan. Syksyllä ruskan aikaan patikoiden ja talvella valkeilla hangilla hiihtäen. Silti luonto ja muuttuvat tilanteet yllättävät heidät joskus. Päättäväisesti miehet jatkavat kapuamistaan kiemurtelevaa polkua pitkin hiipuvasta valosta välittämättä. Retkeilijät on vallannut ”lapinhulluus”.

Tämä tarinan aloitus on esimerkki tarinallisuuden mahdollisuuksista verkkokirjoittamisessa. Tarinalla voi esimerkiksi herättää lukijan kiinnostuksen aiheeseen, jota kirjoitus käsittelee.

Tarinallisuuden hyötyjä:

  • kiinnostuksen herättäminen
  • tunteisiin vaikuttaminen
  • keino jäsentää tekstiä alku-keskikohta-loppu
  • erilaistuminen ja erottautuminen
  • muistijäljen jättäminen

Mitä muita hyötyjä sinä keksit tarinallisuudessa?

Tarinassani mukana on runoilija, graafikko ja insinööri. Lue heistä ja lapinhulluudesta lisää omasta blogistani Kirjoittamisen iloa etsimässä.

Miksi ihmeessä kirjoittaisin blogia?

Kaikkitietävä Wikipedia kertoo, että Internetissä on nykyisellään muutama sata miljoonaa blogia. Karkealla jakolaskulla siitä tulee yksi blogi pariakymmentä maapallon asukasta kohti. Jos asukasmäärästä jätetään pois ne 60 prosenttia, joilla nettiyhteyttä ei YK:n tilastojen mukaan ole, keskimäärin joka seitsemäs pitää blogia ja kullekin blogille jää keskimäärin kuusi lukijaa.

Eikö se jo riitä?

Bloggaaminen voi olla oivallinen tapa toteuttaa itseä, perehtyä kiinnostaviin aiheisiin ja verkostoitua samanhenkisten kanssa.

Nokkelia, omaperäisiä ja viihdyttäviä bloggaajia on kuitenkin jo joka makuun ja markkinarakoon. Asiallista asiaa on ehkä vähemmän, mutta harva meistä omaa mitään niin syvällistä ja eksklusiivista tietoa, että sen kertominen toisi koko maailmalle tai edes suomenkielisille bloggariyhteisöille olennaista lisäarvoa.

Miksi minun tai ylipäätään kenenkään pitäisi ryhtyä tuottamaan lisää heppoista, muka-fiksua some-saastetta?

Eikö voitaisi vaan sopia, että kaikki sanomisen arvoinen on viimeistään nyt sanottu?
Lehtikaalisipsireseptit ja kuormalavojen tuunausniksit on jo moneen kertaan postattu.
Ukrainan sota, ylenmääräinen lihansyönti ja Windows 8 on yksimielisesti tuomittu.
Top10-listat lihaskunnon tai yöunien parantamiseksi on luettu ja itsestäänselvyyksiksi havaittu.

Eikö voitaisi vaan yhteisesti todeta, että tämä oli tässä, pistää kone kiinni ja lähteä pihalle haravoimaan tai tekemään polttopuita?

Eikö?

Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa eli lisää lukijoita blogiini?

Kirjoitin muuten sairaan hyvän blogitekstin Peräseinäjoen hylätyistä pussikarhun pesistä. Siis oikeasti! Se tulee melko varmaan nousemaan Cisionin top 10 -blogeihin. Ja takuulla pokkaan jonkun kovan blogipalkinnon. Olikos blogeille joku oma Pulitzer-sarja? Mutta siis ensin pitäisi saada sille lukijoita. Sehän ei riitä, että tiedän itse puristaneeni kasaan timantin. Sisältö on silkkaa neroutta, hakukoneoptimoinnit kohdallaan, ulkoasukin hiottu. Mitä teen seuraavaksi?

5 vinkkiä lukijoiden haalimiseksi blogiin:

1. Kommentoi muiden blogeja

Käy visiteeramassa blogimaailman turuilla ja pyöri oman alasi keskustelupalstoilla. Osallistu porinaan, jatka juttua ja kommentoi. Muista mainita myös oman blogisi teema ja osoitelinkki.

2. Lisää blogisi listoille

Moni haeskelee kiinnostavaa luettavaa erilaisista blogilistauksista. Esimerkiksi www.blogilista.fi toimii hyvänä ponnahduslautana uuden blogin pykääjälle.

3. Markkinoi somessa

Tuuppaa postauksesi tuoreeltaan viriileihin sosiaalisen median kanaviin. Facebookiin, Twitteriin, Instagramiin, LinkedIniin, Pinterestiin ja mitä näitä nyt on. Pidä huolta, että seuraajasi eivät voi välttyä blogipommituksiltasi, mutta kohdenna viesti eri kanavissa hieman eri tavalla. Näin vältät ärsyttämästä lukijoitasi mahdollisimman vähän.

4. Anna lukijasi valita itse seuraamistapansa

Yksi tykkää naamakirjasta, toinen suosii tviittejä, joku tilaa ehkä mieluummin RSS-syötteen tai uutiskirjeen. Liitä blogiisi kaikki seuraamistavat ja tietysti jako/suosittelunamiska. Lukijasi löytää itselleen mielekkäimmän tavan.

5. Älä lopeta

Ole sinnikäs, tuota briljanttia ja helposti jaettavaa sisältöä, arvosta lukijaasi. Muista säännöllisyys ja vuorovaikutteisuus, eli julkaise sopivassa tahdissa ja anna lukijoillesi kommentointimahdollisuus.

Näillä eväillä kävijälaskuri laulaa ja yritykset alkavat soitella yhteistyökuvioista. Ja loppu on historiaa.

 

 

Lähteet:

http://www.blogimarkkinointi.fi

http://www.socialmediaexaminer.com/17-ways-to-grow-your-blog-from-top-bloggers/

 

Internetin syvä rauha

108

 

 

Hah, kissa rullaluistimilla. Aijaa, Mikko on taas Nykissä. Ahaa, juustokakku. Ai, Nenäpäivä. Jaa kymmenen vuotta tsunamista. Vai että Eeva Kolu muuttaa. Ka, nyt se sama kissa ajaa mopolla.

Räpätystä, vilskettä, virtaa ja taas uusia klikkauksia.

Verkko on nopea ja lukijan pinna lyhyt. Verkkokirjoittajille annetaan ohjeita: terävästi, tiiviisti ja koukuttavasti. Ei saa lässyttää, pitää iskeä.

Kirjoittajan on taivuttava. Jos otsikkoni on huono, siirrytään Iltasanomiin.  Jos kappaleeni ovat liian pitkiä, vilkaistaan Facebook. Jos löpisen joutavia, tilallani on pian huonon vitsin murjaiseva ankerias.

Mutta voiko verkkokirjoittaja saada lukijan pysähtymään?

Hyvä kirjoittaja saattaa onnistua. Hän aloittaa koukuttavasti, mutta hiljentääkin sitten tahtia. Teksti solmii sopivia solmuja, rauhallisesti, väsymättä, yksi kerrallaan.

Tempo on hidas, mutta ei päästä irti. Lukija suoristautuu ja päästää hartiat alas. Teksti kietoo lukijan sisäänsä, ja huomaamattaan lukija hengittää rauhallisesti sisään, lukee eteenpäin, rauhallisesti ulos. Teksti keskustelee, jättää varaa mielipiteille, antaa tilaa tunteille.

Hyvä verkkokirjoitus saattaa tuoda lukijan päivään tämän kaipaamaa pysähdystä.

Aivan kuin bussikin olisi hidastanut vauhtia. Ympärillä muut ihmiset tuijottelevat harmittomina omia kämmenruutujaan, ja ajatus alkaa vapautua. Ehkä tänään ehtisikin tehdä jotain. Kiireen tuntu katoaa.

Oi rauhantuojani, miksi kohtaamme niin harvoin?

Mutta mitä jos joku varastaa sen?

esimerkki

Edellisessä artikkelissani käsittelin muiden ottamien kuvien käyttöä blogeissa. Entä, jos kuvat löytyvätkin omasta takaa? Miten määrään, mihin muut saavat kuviani käyttää? Entä, jos joku varastaa ne? Toisaalta, jos haluan mainetta valokuvaajana tai taiteilijana, kuinka varmistan, että muut löytävät kuvani?

Periaatteessa kuvien käytön rajoittamisen pitäisi olla helppoa. Jos laitat blogiisi kuvan, mutta et mainitse mitään sen käytöstä, oletus on, että sen kaikki oikeudet pidätetään eikä jatkokäyttö ilman lupaasi ole luvallista.

Käytännössä asianlaita on tietenkin vähän eri. Internetin villissä lännessä kuvia jaetaan sosiaalisessa mediassa, poimitaan Googlesta omaa blogia kaunistamaan tai muokataan parodiaversioiksi lupia kyselemättä.

Kuvien tekijälle haaste on oppia kääntämään se hyödyksi. Onhan se kaikki ilmaista julkisuutta. Vakiintuneita käytäntöjä kuvien jakamiseen on vähän. Kukin valitsee oman kompromissinsa mustasukkaisen vartioinnin ja jakamiseen kannustamisen väliltä.

maija_karala_pikkulepinkc3a4inen_lanius_collurio

Kun onnistunut valokuva tai taideteos kiertää sosiaalisessa mediassa ja verkkosivuilla, tekijänoikeuttasi periaatteessa rikotaan, mutta samalla voit ajatella, että se toimii mainoksena työllesi. Esimerkiksi DeviantArtista napatun kuvani käyttö io9-sivustolla oli  laitonta (eikä lupaa tosiaankaan kysytty etukäteen), mutta se toi sekä galleriaani että englanninkieliseen blogiini tuhansia uusia kävijöitä.

Siinä tapauksessa tärkeää on, että nimesi kulkee työn mukana. Kätevä tapa onkin merkitä kuvaan oma nimesi ja vaikkapa blogisi osoite esimerkiksi aiemmin mainostamani kuvankäsittelyohjelma Gimpin avulla.

Monilla kuvittajilla on tapana laittaa nimi kuvaan kahdesti. Toinen on selkeästi kuvan laidassa oleva tekijän koko nimi, jossa voi olla mukana myös kuvaajan logo. Toinen on vaikeammin huomattava, itse kuvaan jemmattu signeeraus, johon voi turvautua siinä tapauksessa, että varsinainen tekijän tieto on käsitelty kuvasta pois ja omistajuudesta tulee riitaa.

Jos kuvalleen haluaa mahdollisimman laajan levikin, voi sen edistämiseksi tehdä muitakin toimenpiteitä. Kuvan voi esimerkiksi itse lisensoida Creative Commons -lisenssillä, joka mahdollistaa sen jakamisen muualla aivan laillisesti, kunhan tekijän nimi mainitaan. Se onnistuu yksinkertaisesti kirjoittamalla lisenssi vaikka blogin sivupalkkiin tai kuvatekstiin.

Kuvan tulemista esiin esimerkiksi Googlen kuvahaun hakutuloksissa voi parantaa lisäämällä kuvan tiedostonimeen avainsanoja ja oma nimensä. Näin se tarttuu helpommin seulaan, kun hakukone etsii kuvia hakijan antamia sanoja sisältäviltä sivuilta. Sen sijaan, että kuvan nimenä on suoraan kamerasta tullut ”IMG_1348” tai vastaava, voi sen nimetä vaikkapa ”pikkulepinkäinen_lintu_ juhannus_maija_karala”, ja miksei vaikka samat avainsanat englanniksi samaan litaniaan, jos tavoitteena on kansainvälinen näkyvyys.

gemstone_with_whiskers_by_eurwentala-d5t4yv0

Jos taas nimenomaan et halua, että kuvasi lähtevät omille teilleen, on siihenkin keinoja.

Yksi on kuvan kaltainen vesileima. Sen huono puoli on, että monen mielestä se pilaa katselunautinnon (vaikka kuvan vesileima on kyllä varsin huomaamaton, kun vertaa monen muun käyttämään). Näin kuvaa ei voi julkaista uudelleen ilman, että kaikille käy harvinaisen selväksi puuhan luvattomuus. Sitä ei myöskään voi painaa ilman, että leima näkyy. Vesileiman voi poistaa kuvankäsittelyohjelmalla, mutta se vaatii jo sen verran taitoa ja aikaa, että varkaan on parasta olla todella motivoitunut.

Toinen tapa suojata kuvaa on laskea sen resoluutio (esimerkiksi Gimpillä) niin matalaksi, että se enää juuri ja juuri kelpaa blogikäyttöön. Se saattaa edelleen matkailla omine nokkineen sosiaalisessa mediassa, mutta kaupalliseen käyttöön tai painotuotteeksi se tuskin enää kelpaa.

Esimerkiksi tässä kurssiblogissa koko sivun kokoinen kuva on leveydeltään 730 pikseliä, ja tässä artikkelissa olevilla hieman pienemmillä kuvilla on leveyttä vain 525 pikseliä. Suoraan kamerasta tuleva täysikokoinen kuva voi olla esimerkiksi 4320 pikseliä. Alkuperäisen kuvan voi printata vaikka julisteeksi, kun taas 730 pikselin kokoon kutistettu ei kelpaa edes aikakauslehden pikkukuvaksi. Blogissa ne näyttävät tismalleen samalta, mutta kuvan klikkaaminen mahdollistaa täysikokoisen version lataamisen, jos sellainen on.

Tosiasia on kuitenkin, että jos joku haluaa käyttää verkkoon laittamaasi kuvaa, sille voi tehdä hyvin vähän. Yli valtiorajojen kulkevat rikokset, joita tekevät tuhannet ja miljoonat anonyymit ihmiset, tai vaihtoehtoisesti suuryhtiöt lakimiesarmeijoineen, ovat juuri sitä sorttia, josta oikeutta on melkein mahdotonta saada. Se on riski, joka täytyy ottaa.

Erityisen harmi on, että suuret yhtiöt tekevät yksittäisille kuvittajille, taiteilijoille ja valokuvaajille ilkeitä temppuja isomman oikeudella, vaikka niillä olisi hyvin varaa maksaakin kuvista. Esimerkiksi Jurassic World -elokuvan kotisivuilta bongattiin Wikipediasta ei-kaupallisella CC-lisenssillä julkaistuja dinosaurussiluetteja. Paleotaiteilijoilta varastavat myös esimerkiksi leluyhtiöt.

Olen jakanut verkossa tuhatmäärin kuvia, joiden laatu vaihtelee yhtä villisti kuin aiheetkin, enkä juuri koskaan ole kokenut tulleeni erityisesti ryövätyksi. Ei ainakaan kannata jättää kuviaan julkaisematta rosvojen pelossa, sillä niinhän se on, että vain pelaamalla voi voittaa.